Bredsjö Herrgårdar

Täysin uusi konsepti myydään näin Bredsjö Herrgårdarissa. Ruotsin ainoa kartano osakeasuntojen muodossa. Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni voi hyödyntää tätä ainutlaatuista asumismuotoa. Mahdollisuus 100 % rahoitukseen! Asu taianomaisessa Bergslagenin ympäristössä, jossa satumainen luonto ympäröi kartanoita, joilla on ainutlaatuisen mielenkiintoinen historia. Osta kartanorakennus tai osa kartanoista ja nauti aidossa kartanohengessä murto-osalla siitä, mitä kartano maksaisi. Mielenkiintoisen hintalapun lisäksi vältät koko kartanon käytön ja kunnossapidon, mikä taipumus kasvaa rajusti. Hinnat vaihtelevat 250 000 ja 1 800 000 välillä. Koot ovat 35 neliömetristä aina 250 neliömetriin. Tartu tilaisuuteen ostaa Bergslagenin parhaat puolet upeine uinti- ja kalastusmahdollisuuksineen. Sekä sieniä että kauniita vaellusreittejä löytyy kulman takaa. Ota yhteyttä Lejoniin saadaksesi lisätietoja!

Bergslagenin tarina

Tervetuloa Bredsjö Herrgårdariin!

1400-luvulta vuoteen 1860

Kyllä, olette saapuneet perinteikkäälle seudulle; Bredsjön historia alkaa jo 1400-luvulla. Täällä oli silloin tämä tai tuo uudisasukas ja joitakin kaskiviljelijöitä, mutta tuolloin kaunis Bergslagen oli suurimmaksi osaksi tuntematonta erämaata.

1600-luvun alussa suomalaiset saapuivat Savolaxista Pohjois-Suomesta. He harjoittivat aluksi kaskiviljelyä, mutta masuunien ja kaivosten kehitys teki jatkamisesta vaikeaa. Metsästä tuli niukkuustavara, ja vuonna 1640 kaskiviljely kiellettiin. Sanotaan, että se, joka ensimmäisenä aloitti raudankäsittelyn Bredsjössä, oli slapran-niminen suomalaisnainen. Hän harjoitti vasaraseppää. Rauta otettiin ympäröivistä pienistä masuuneista. Yksi hänen veljistään kerrotaan rakentaneen kylän ensimmäisen masuunin.

Vuonna 1676 H. J. Hildebrand sai privilegiakirjeen sekä 3 vuoden verovapauden syntynyt laitos varten, ja silloin rakennettiin myös ensimmäinen masuuni. Hoitajien ja ruukinpatruunoiden aika alkoi.

Raudankäsittely oli haluttua toimintaa, johon varakkaat suvut sijoittivat rahaa. Erityisen haluttuja olivat ruukit, joiden omistuksessa oli malmia, metsää ja vettä sekä joissa oli hyvä tarjonta taitavia työntekijöitä. Bredsjössä oli kaikki tämä. Yleensä ruukkien omistajat olivat vain taloudellisia osakkeenomistajia, joilla hoitoa varten oli kyvykkäitä työntekijöitä ja virkamiehiä. He itse työskentelivät kuninkaallisessa pääkaupungissa, joten ruukkien kauniit kartanot olivat pikemminkin patruunoiden kesäasuntoja.

Vuonna 1740 ruukki siirtyi Detlof Heikelle (kolmannelle), jolla oli omistuksessaan myös useita muita ruukkeja. Heike oli oppinut ja oli opiskellut matematiikkaa, oikeustiedettä, vuoritoimintaa, mineralogiaa ja kemiaa; hän työskenteli Bergskollegietissa ja oli valittu myös tiedeakatemiaan. Vuonna 1752 hän anoi "at blifva hugnad med adelig sköld" (aateliskilven myöntämistä). Tämä myönnettiin, ja hänestä tuli Detlof Heikenskiöld. Hän oli hyvin rikas ja jätti kuollessaan perinnöksi 1 381 139 daleria kuparirahaa, mikä olisi nykyään arvoltaan noin 127 479 130 Ruotsin kruunua. Ruukki pysyi suvun omistuksessa 1850-luvun puoliväliin asti, jolloin perustettiin osakeyhtiö.

Osakeyhtiön perustamisen yhteydessä ruukki siirtyi oikeusneuvos Knut Olivecronan omistukseen, professori Herbert Olivecronan isoisälle. Olivecronan työ oli myönteinen sekä ruukille että kylälle, mistä hyötyivät eivät vähiten työntekijät ja heidän perheensä. Valitettavasti yksi isännöitsijä kavalsi suuren summan rahaa, ja 1800-luvun lopussa Olivecrona joutui myymään ruukin.

Lars Larssonin aikakausi 1860 - 1909

Näin saavutamme toukokuun 1860. Nuori mies, kaivosmiehen poika, oli aloittanut vaelluksensa varhain aamulla Nordmarkshyttanissa Filipstadin ulkopuolella. Kun aurinko alkoi laskea länteen, hän saapui Hjulsjöön ja, nälkäisenä kuin oli, astui kauppaan ostamaan jotain syötävää. Kauppias Åkergren piti suuresti nuoresta värmlantilaisesta, ja ennen kuin ilta oli ohi, Lars Larsson, syntynyt huhtikuussa 1842, oli saanut työn kauppa-apulaisena. Lars osoitti varhain liiketajua ja ahkeruutta, mikä johtaisi tulevaisuudessa suuriin menestyksiin.

Kaupan naapurissa sijaitsi Nämndemansgården. Siellä oli 14 lasta, joista yksi oli suloinen ja kiltti Erika, syntynyt 1836. Hän alkoi nyt usein käydä asioilla kaupassa. Mitä hän näki Larssonissa on vaikea ymmärtää, sillä kaunis hän ei ollut, mutta hän tiesi mitä halusi, ja pian nuoret kaksi olivat sekä kihloissa että naimisissa. Vastanaineina he elivät hyvin niukasti, rapistuneessa vanhassa mökissä, ja omistivat vain välttämättömimmät. Mutta kuten sanottu, Larsson tiesi mitä halusi, ja pian hän oli saanut työn tarkastajana Lesjöforsissa.

30-vuotiaana Larsson oli valmis aloittamaan jotain omaa, ja silloin hän oli myös ostanut Stora Gårdenin Hjulsjöstä, jonne perhe muutti. Larsson oli peloton ja yritteliäs, ja seutu kukoisti. Ilman teknistä eikä kirjallista sivistystä hän silti saavutti paljon. Hän huolehti mm. siitä, että kaivoksiin asennettiin sähkölinja, maan ensimmäinen magneettinen malminerotin otettiin käyttöön, Ruotsin ensimmäinen 7 km pitkä köysirata raudan kuljetukseen rakennettiin sekä hevosradat malmin kuljetukseen. Raha virtasi sisään, eikä hän ollut hidas investoimaan parannuksiin.

Vuonna 1892, jolloin Lars Larsson täytti 50, hän osti Bredsjö Brukin, perusti osakeyhtiön, ja perhe muutti Hjulsjöstä kartanoon Bredsjöhön. Masuuni rakennettiin uudelleen, kaivettiin 3,5 km pitkä kanala metsäjärvestä kylän pohjoispuolelta, ja kanalan päässä oli turbiini, joka käytti masuunin köysivinssiä. Myöhemmin rakennettiin voimalaitos Stora Bredsjönin kaakkoisrannalle, hän perusti rikastamon ja Ruotsin ensimmäisen brikettitehtaan. Larsson piti kaikki langat käsissään ja seurasi suurta yritystään pienintä yksityiskohtaa myöten. 1900-luvun alussa ruukissa työskenteli yli 400 henkilöä, ja vuodessa valmistettiin 15 000 tonnia rautaa. Malmi tuli yksinomaan omista kaivoksista.

Larsson oli myös, ruukin työn ohella, tullut merkittäväksi henkilöksi. Hän oli maakuntapäivämies, istui pankin hallituksessa, palovakuutusyhtiössä ja kiinnitysyhdistyksessä. Koska Larssonien vieraanvaraisuus oli suurta, kartano ei pian riittänyt. Vuonna 1902, samana vuonna kun Larsson täytti 60, valmistui uusi kartano. Se oli rakennettu norjalaiseen tyyliin, ja siinä oli sekä ruokahissi että vesivessat. Uutta kotia vierailivat usein maaherra ja piispa, ympäröivien ruukkien ruukinpatruunat, Tekniska Högskolanin professorit sekä valtiopäiväkollegat, sillä Larsson oli tuolloin tullut myös valtiopäivämieheksi. Suurina juhlapäivinä koko suku kokoontui Bredsjöhön.

60-vuotispäivän yhteydessä Larsson lahjoitti 20 000 kr Arbetarnas Sjukkassalle, joka oli perustettu aiemmin 10 000 kr:n peruspääomalla. Hän rakensi kauniin ja hyvin rakennetun köyhyyskodin, joka lahjoitettiin Hjulsjön seurakunnalle, ja Erika Larssonin 70-vuotispäivänä tehtiin lahjoitus lastenkodille. Patruuna Larsson nautti suurta arvostusta ja kunnioitusta seudulla.